Pelottaako?
Syntyessäni tätini antoi minulle hienon ristiäislahjan. Se oli 1000mrk. Sen äitini talletti aivan tavalliselle sen ajan säästötilille. Jos äitini olisi jättänyt 1000mrk tavalliselle käyttötilille, markkojen vaihduttua euroihin 2002 tililläni olisi ollut 168€.
1000mrk oli kuitenkin hyvin erilainen raha 1986 kuin mitä 1000mrk oli vuonna 2002. 1000 markalla sai tällöin ostettua enemmän. Se oli iso raha.
Vuosien varrella markka kärsi inflaatiosta. Inflaatio tarkoittaa määritelmänsä mukaan ostovoiman heikentymistä. Sitä usein kuvataan hintojen nousuna ja sen kehittymistä seurataan hintojen kehitysten kautta. Hyvin pitkään käytännönläheinen kansa mietti, kuinka paljon kahvipaketti maksoi enemmän pari vuotta sitten, mutta todellisuudessa inflaatio ei ole aivan tätä. Todellisuudessa inflaatio on sitä, kuinka monta pakettia kahvia saat ostettua sen jälkeen, kun verottaja on käynyt kukkarollasi.
Tilastokeskuksella on mielenkiintoinen laskuri: rahanarvon muunnin.
https://www.stat.fi/tup/laskurit/rahanarvonmuunnin.html
Rahanarvon muuntimella voi kokeilla, minkä suuruista rahamäärää vuoden 1986 markka vastaa tänä päivänä. Rahanarvon muunnin antaa myös itselleni mielenkiintoisen vastauksen.
1986 1000mrk vastasi vuonna 2002 259€. Mikäli äitini olisi jättänyt 1000mrk käyttötilille ja se olisi ollut siellä koskemattomana vuoteen 2002 asti, keskimääräinen vuotuinen 2,74% inflaatio olisi syönyt 1000 markasta arvoa 91€. Sehän olisi ollut 35% rahanarvosta. Siis yli kolmannes.
Olisi ollut vaarallista pitää rahaa käyttötilillä.
Mutta koska äiti oli viisas nainen, hän laittoi 1000mrk säästötilille. Säästötililtä nostaminen oli monenlaisilla säännöillä rajoitettu. Säästötilille pankki maksoi talletuskorkoa, joka oli sidottu viitekorkoon ja marginaaliin. Vuonna 2004 täytettyäni 18 talletustilille talletettu 1000mrk oli kokenut maailman seitsemännen ihmeen. Korkoa korolle ilmiön myötä tilillä oli nyt 327€. 1000mrk oli hyötynyt korkomarkkinoiden myllerryksestä ja tehnyt keskimäärin 3,7% vuosituoton. Säästötili voitti noin 1%:lla inflaation vieläpä hyvin minimaalisella riskillä.
Koska voittajan on tapana palata toteuttamaan samaa voitokasta strategiaansa, halusin lapsille saman, mitä itselläni oli.
Vuonna 2009 elämääni syntyi uusi keskipiste. Tyttäreni. Innokkaana uutena äitinä avasin hänelle tavoitetilin. Tavoitetili lupasi 0,5% koron, joka nousisi tietyn suunnitelman mukaan asteittain, mikäli tiliin ei koskettaisi tulevina vuosina. Euribor oli laskenut rajusti edellisen vuoden 5,5% huipuista 1,3% tuntumaan. Olin edellisenä vuonna oppinut, mitä euribor- ja primekorko tarkoittavat, kun olimme ostaneet ensimmäisen yhteisen asuntomme ja jättäneet edellisen vuokralle. Talletustilin korko on aina tyypillisesti vähemmän kuin siihen sidottu ohjauskorko, mutta korkojen noustessa myös talletuskoron pitäisi nousta. Vaikka opiskellessani ja uutena nuorena äitinä rahat olivat tiukilla, olin päättänyt vakaasti, ettei pikkuisen nyyttini rahoihin kosketa. Pidin 0,5% korkoa pienenä, mutta esitteiden lupauksiin luottaen ajattelin talletuskoron nousevan. Olihan minulla muisto omasta talletustilistäni.
En ajatellut kuitenkaan, että voitettua yhdellä strategialla vastapuoli yleensä kehittyy omassaan.
Tulevina vuosina keskuspankit ajoivat euriborin miinukselle. Koitti poikkeuksellinen nollakorkoaika. Jännä juttu. Tätä en ollutkaan ottanut huomioon, mutta olette varmasti kuulleet noista jo kaukaisilta tuntuvilta ajoilta. Ehkä ehditte tottua niihin?
Nollakorkoajan pitkittyessä pankki muutti yksipuolisesti tavoitetilin ehtoja. Talletuskorko ei noussutkaan ja sen maksaminen jopa lopetettiin 2019. Tavoitetili oli hävinnyt inflaatiolle, pitkäjänteisyydestäni huolimatta. En enää muista tarkkaan, minkä suuruinen ensimmäinen talletus oli, mutta jos vuonna 2009 olisin tallettanut 300€, vuoteen 2019 mennessä keskimääräisenvuotuisen inflaatio oli 1,3%. 2009 tehty 300€:n vastaisi 341€ talletusta. 1,3% on siis huomattavasti keskimääräistä pienempi luku, kun tarkastelee lukua pitkällä aikavälillä. Olin hävinnyt inflaatiolle. En onneksi ihan 41€:a.
Joko pelottaa tilillä makaavien rahojesi puolesta?
Äsh… Onko siis mikään ihme, että vastikään työelämään valmistuneet kovin mielellään tulevat heristelemään minulle sormea:
”Ei pidä makuuttaa rahoja tilillä. Pitää laittaa raha töihin ja ostaa osakkeita.”
Väärin tein, mutta en ole varma tästä.
Kuten opimme tarinan alusta historiallisten voittostrategioiden kopioiminen sellaisenaan ei välttämättä tuo voittoja tulevaisuudessa. Onko 2010-luvun voittostartegia ”osakkeisiin sijoittaminen” enää validi 2020-luvulla?
Euriboria lähdettiin nostamaan vuoden 2022 kesästä alkaen. Koroilla on tapana korjata voimakkaasti noustessaan myös takaisin. Tämän vuoksi itseä alkoi jälleen kiinnostamaan, miten korkojen kanssa sijoitetaan. Korkojen nousu laskee velkakirjojen nimellisarvoa. Velkakirjojen nimellisarvo tarkoittaa sitä summaa, mitä sijoittaja olisi teoreettisesti valmis maksamaan lainasitoumuksen eräännyttyä. Esimerkiksi kun sijoitat vuodeksi 10 000€ velkakirjaan, josta sovit saavasi vuoden päästä 2% koron, velkakirjasi teoreettiseksi arvoksi voi laskea 10 200€. Velkakirjasi teoreettinen arvo lasketaan siis siihen sijoitetun pääoman ja erääntyvien tuottojen avulla. Mikäli korot nousevat esimerkiksi 4% ja näet 2% parempaa arvonnousua jossain muualla, saatat haluta päästä eroon velkakirjoistasi. Tällöin voit myydä velkakirjasi toiselle sijoittajalle, joka tarjoaa velkakirjastasi. Velkakirjasi on korkojen nousun myötä laskenut ja sen teoreettinen arvo on 10 200€/1,04 = 9 807,69 € eli velkakirjasi teoreettinen arvo korkojen nousun myötä on menettänyt arvoaan 192€. Jos korot olisivat laskeneet 1%, velkakirjasi nimellisarvo on laskettavissa saman kaavan kautta.
10 200€/1,01=10 099,01 €
Teoriassa velkakirjasi arvo olisi noussut 99€.
On hyvä muistaa aina, että matemaattisesti määritetyt hinnat ovat aina teoreettisia. Todellisuudessa on aina joku joka ostaa ja joku joka myy. Toinen päätyy tekemään paremmat kaupat kuin toinen osapuoli. Velkakirjojen kanssa kauppaa käyvät voivat tehdä spekulatiivisia hankintoja riippuen siitä, miten ajattelevat korkojen käyttäytyvän. Itsellä ei ole näkymää varsinaisiin kaupankäynti tapahtumiin.
Tällä hetkellä moni povaa FED:n nostavan Yhdysvaltojen ohjauskorko vielä huhti-toukokuulle. Viime viikolla Yhdysvaltojen viranomaiset ottivat haltuun 16. suurimman pankin Silicon Valley Bankin. Sveitsiläispankki Credit Suisse yski jo viime syksynä ja myös Deutsche Bankin vyötä vedetään tiukemmalle. Finanssimaailma odottaa pelolla ja samaan aikaan innoissaan Lehman Brothersin toisintoja ja pankkien kukkarojen nyörit ovat tiukassa.
Koska finanssimaailma on kohtalaisen varma siitä, ettei maailman talous kestä enää montaa koron nostoa putkeen, moni sijoittaja saattaa haluta lukittautua korkolappujen nykyisiin maksusitoumuksiin. Itseä alkoi kiinnostamaan korkolappuihin sijoittaminen, mutta ikäväkseni sain nopeasti huomata, ettei Suomessa piensijoittajalla ole mahdollisuutta ostaa suoraan esimerkiksi valtionvelkakirjoja tai joukkolainojen velkakirjoja, joiden ehdot sijoittajalla olisi yksiselitteisesti luettavanaan. Joukkovelkakirjojen minimimerkintä liikkeelle laskiessa on 100 000€ ja valtionvelkaan saa sijoittaa ainoastaan Suomen markkinan päämarkkinapankit. Myönnän olevani liian köyhä tähän leikkiin.
Pankit tarjoavat piensijoittajille rahastoja, strukturoituja tuotteita ja ETF-rahastoja. Rahastoja yleensä mainostetaan turvallisina tapoina sijoittaa, kun ammattilainen on sijoitustoiminnan takana ja hajautus toimii tehokkaammin. Itselle rahastot ovat tuntuneet aina pimeältä epämääräiseltä möykyltä. Aivan kuin ostaisi sikaa säkissä. Et näe, mitä se on syönyt. Ainoastaan pinnallisen kuvauksen ehdoista ja sisällöstä.
Tein kuitenkin poikkeuksen ja katselin näitä rahastoja ja ETF:iä. Ongelmaksi itselle nousi ensimmäisenä niiden korkea merkintähinta. Niihin odotettiin useiden vuosien sitoutumista ja ennenaikaisesta irrottautumisesta sakotetaan. Vaikka samaa miehen käsikynkässä on tullut tallusteltua vuosikaudet, raha-asioissa poden vakavaa sitoutumiskammoa. Korkojen nostolla ajetaan aggressiivisesti hintoja alas vähentämällä kysyntää. Tämä käytännössä tapahtuu siten, että yritysten ja yksityishenkilöiden kynnys ottaa uutta velkaa nousee. Jos sijoittaisin johonkin korkoihin sijoittavaan ETF-rahastoon, miten voin tietää, missä suhteessa rahastossa on vanhoja nimellisarvonsa laskeneita korkolappuja, uusia korkeampaan korkoon sidottuja velkakirjoja ja spekulaatio mielessä ostettuja velkakirjoja. Luulen, että niitä korkea korkoisia lainoja on suhteessa edullisen koron lainoihin vähemmän liikkeellä
Pelottaako?
No tottakai pelottaa.
Paras ja läpinäkyvin vaihtoehto yksityissijoittajalla päästä mukaan korkoleikkiin on omasta mielestäni yhä löytää houkuttelevaan korkoon sidottu talletustili ja lainata rahaa pankille. Mutta korkojen noustessa osakkeissa ja kiinteistöissä tapahtuu usein myös niiden arvoa laskevaa liikehdintää. Tämä johtuu siitä, että iso raha hakeutuu korkolappuihin. Kaikista enitenhän tässä pitää pelätä inflaatiota ja rahan jättämistä tilille pötköttämään. Vaikka viime vuosi oli vaikea osakepoimijalle, aion laittaa kättä alle ja nauttia ajallisen hajauttamisen viisaudesta. Osakkeisiin pieniä ostoja yrityksiin, joilla on hyvä markkina-asema ja positio kahlata tulevan pörssiromahduksen läpi.
Aili liittyy mukaan vieraskirjoittajien joukkoon. Ailia voit seurata Twitterissä @gaktus2
Lue lisää:
