Näin Suomi päätti tappaa (sivutoimisen) toiminimiyrittäjyyden
Suomen talouden näkymät ovat surkeat niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. Saman lauseen käy toteamassa instituutio instituution perään korulauseilla höystettynä, koska ilmeisesti kukaan ei uskalla sanoa asiaa niin kuin se todellisuudessa on lukuun ottamatta Etlan Aki Kangasharjua. Siinä missä muu maailma on pystynyt välttämään hämmästyttävän hyvin historian nopeinten nousseiden korkojen tuoman taantuman, Suomi on ottanut taantuman nuorallatanssiin. Suomessa suurin osa velkakannasta on vaihtuvakorkoista, minkä vuoksi korkomuutokset siirtyvät varsin nopeasti reaalitalouteen ja kiitos olemattoman talouskasvun, emme ole pystyneet taantumalta suojautumaan.
Nykyinen hallitus on lähtenyt yrittämään Suomen talouden suunnanmuutosta, mutta teot ovat liian pieniä todellisten merkittävien hyötyjen saamiseksi (vaikka sanon näin, on siitä huolimatta tärkeää, että asioille tehdään edes jotain). Samalla pitää sanoa, että Suomen talouden ollessa niin älyttömän huonossa jamassa, ei suuria leikkauksia kannata valtion kulutukseen edes tehdä, koska taantuma olisi vain entistä pahempi. Näissä tilanteissa olisi loistavaa, että valtio ei olisi niin velkaantunut ja voisi tehdä nyt investointeja velkarahalla kuluttajien ja yritysten vetäessä samaan aikaan happea.
Jotkin kotimaiset pankit (kuten Nordea) puhuvat siitä, että Suomi palaa lievän taantuman jälkeen nollakasvuun. Ihan pakko kysyä, että miten kukaan edes kehtaa käyttää nolla ja kasvu sanaa samassa lauseessa tai vielä samassa sanassa? Ilmeisesti porukalla on jäänyt ala-asteen matematiikan tunnit välistä, kun nollan lisääminen johonkin numeroon tuottaa selkeästi eri tuloksen kuin allekirjoittaneella. Nollakasvu ei ole kasvua vaan paikalla pysymistä, mikä on todella huono suoritus ottaen huomioon, miten paljon valtio vielä samalla on velkaantunut ja tulee velkaantumaan.
Velkaantuminen on ”ok” esimerkiksi Yhdysvaltojen tapauksessa, jossa velkavetoinen talous on kuitenkin kasvanut jatkuvasti. Suomelle taas ei.
Miten tästä suosta olisi mahdollista nousta ylös ja saada Suomen talous rokkaamaan ja samalla saada valtion menot tasapainoon, jotta ei tarvitsisi velkaantua +10 miljardi euroa vuodessa? Oma vastaukseni on se, että meidän pitäisi saada kaikki kynnelle kykenevät työelämään, saada lisää työperäistä maahanmuuttoa, tehostaa verorahoilla maksettavia toimintoja, tarvittaessa leikata turhia valtion toimintoja, saada työelämässä olevat henkilöt tekemään enemmän töitä tai parantamaan heidän tuottavuutta. Listaa olisi voinut jatkaa vielä 10 000 merkin verran, mutta lopetetaan tähän kohtaan. Ja ei, tekoäly ei tule mitään näistä ratkaisemaan vielä vuosikausiin, siihen on turha tuudittautua.
Koska en ajatellut ratkaista tänään kaikkia Suomen ongelmia, niin valikoin niistä yhden itselleni eniten tällä hetkellä v*tutusta (v*tuttaa kuin pientä eläintä sanoisi Li Andersson) aiheuttavan aiheen. Ja se on niinkin yksinkertainen asia kuin miten Suomi päätti tappaa (sivutoimisen) toiminimiyrittäjyyden poistamalla arvonlisäveron alarajahuojennuksen. Tämä poisto astuu voimaan 1.1.2025, jolloin myös kymmenet tuhannet toiminimiyrittäjät (Suomen Yrittäjät mukaan tämä koskettaa lähes 40 000 yrittäjää) saavat pohtia sitä, että laittavatko he lapun luukulle ja siirtyvät tukien piiriin vai nostavatko samalla prosentilla hintojaan. On hyvä muistaa, että jokainen yrittäjä maailmassa ei omaa niin erinomaista hinnoitteluvoimaa, että pystyisi nostamaan 24 prosenttia hintoja ilman asiakkaiden kaikkoamista aikakaudessa missä muutenkin kaikilla ihmisillä näyttää olevan rahat loppu.
Arvonlisäveron alarajahuojennukseen olet oikeutettu osittain, kun kalenterivuoden arvonlisäveroton myynti on alle 30 000 euroa. Ja jos myyntisi on alle 15 000 euroa vuodessa, saat arvonlisäveron kokonaan palautuksena. Arvonlisäveron alarajahuojennuksen funktiona on ollut alentaa kynnystä lähteä yrittäjäksi tai osa-aikaiseksi yrittäjäksi päätyön ohella. Nyt tämä helpotus on tarkoitus viedä pois, koska ilmeisesti yrittäjät tienaavat niin hervottoman paljon Suomessa muutenkin jo, että eivät he sellaista mihinkään tarvitse. Vai tarvitsevatko sittenkin?
En valitettavasti löytänyt tuoreempaa tietoa keskimääräisestä toiminimiyrittäjien/yrittäjien tulotasosta, mutta löysin kuitenkin tiedon Mikro- ja yksinyrittäjät Ry puheenjohtajan LinkedIn-postauksesta, että vuonna 2021 keskimääräinen toiminimiyrittäjä tienasi 9366 euroa vuodessa. Ei kuukaudessa vaan vuodessa eli kyseessä ei ole kirjoitusvirhe. Haluaisin vielä tarkennukseksi kertoa kaikille lukijoille, että tämä keskimääräinen yrittäjän bruttotulo sisältää myös arvonlisävero alarajahuojennukset, koska se on verotettavaa ansiotuloa. Esimerkiksi käyttämällä Osuuspankin Kevytyrittäjä palvelua, kuten allekirjoittanut, kuluvan vuoden arvonlisävero alarajahuojennus lasketaan aina seuraavan vuoden verotettavaksi tuloksi yritykselle.
Jos nyt sitten pohditaan hetkeksi keskimääräistä yrittäjää, joka tienaa 9366 euroa vuodessa. On varmasti päivän selvää, että tällä tulotasolla pienikin tulotason pudotus johtaa taloudellisiin ongelmiin, jos sellaisissa ei olla jo ennen arvonlisäveron alarajahuojennuksen poistamista. Ei varmaan tarvitse hirveästi perustella edes vasemmistolaiselle, että 24 prosentin tulojen pudotus tuntuu varsin kohtuuttomalta henkilölle, joka kuitenkin tekee parhaansa elättääkseen itse itsensä omalla työllä. Asia, johon jokaisen kynnelle kykenevän pitäisi pyrkiä.
Jos katsotaan suomalaisten kotitalouksien keskimääräistä säästöastetta (3.4 prosenttia heinä-syyskuussa 2023), niin Suomessa ei käytännössä kukaan pysty ottamaan 24 prosentin tulojen laskua vastaan ilman isoa vaikutusta arkeen. Varsinkin korkojen nousun jälkeen tämä on entistä harvemmalle mahdollista kuin vielä pari vuotta sitten.
Allekirjoittanut on onnellisesti (tai joskus vähemmän onnellisesti) palkkatöissä, jonka lisäksi vapaa-ajalla harrastan sivutoimista toiminimiyrittäjyyttä kirjoittaen artikkeleita erilaisille sivustoille, kuten sivustolle, jossa juuri nyt vierailet. Sivutoimisena toiminimiyrittäjänä toimiessa palkkatulojen veroprosenttia käytetään toiminimiyrittäjän puolella ennakkoverojen maksamiseen. Ennakkoveroprosentti minulla on tällä hetkellä 25 prosenttia. Arvonlisäveron alarajahuojennuksen takia vuosittaiset bruttotuloni toiminimiyrittäjänä ovat olleet noin 2500 euron paikkeilla (ALV24% myyntinä) viimeiset pari vuotta, joka on ollut kiva lisä tuloihin nousseiden korkokustannusten maailmassa. Kun verot on viety saamistani bruttotuloista, olen saanut tuloja noin 1900 euron verran vuodessa kokonaisveroasteeni ollessa noin 25 prosenttia. Ensi vuoden tammikuusta lähtien olettaen, että pystyn tekemään myyntiä täsmälleen saman määrän kuin kuluneena vuonna, veroasteeni nousee 49 prosenttiin ja käteen jäävä osuus putoaisi noin 1275 euroon. Näiden verojen lisäksi myös laskutuspalvelu ottaa oman viiden prosentin siivunsa, mutta jätin sen pois, koska se ei ole vero. Mutta jos mietitään kokonaisuutta, niin veroihin ja kuluihin minulla menee ensi vuodesta alkaen 54 prosenttia laskutetusta kokonaissummasta, ennen kuin senttiäkään on tuloutettu tililleni. Vaikka vasemmistolaiselle vain 100 prosentin verotusaste on riittävä, niin mielestäni veroaste on kohtuuton.
Vaikka minulle toiminimiyrittäjyys on harrastus oikean työni ohella, niin kymmenille tuhansille suomalaisille tämä on se ainoa tulonlähde, jolla maksaa elämisen kustannukset. Siinä missä minä rehellisesti sanottuna pohdin toiminimiyrittäjyyteni lopettamista kuluneen vuoden jälkeen, niin mitä te luulette, että nämä päätoimisesti yrittäjät tekevät? Minä en tiedä oikeaa vastausta, mutta itse ainakin valitsisin siirtyä valtion tukien piiriin, koska saisin saman verran (tai jopa enemmän???) rahaa tililleni vetelehtimällä kotona kuin tekemällä töitä. Haluammeko me suomalaiset todella sitä, että enemmän ihmisiä joutuu pakon edessä siirtymään valtion tukien piiriin sen sijaan, että voisivat omalla työllään elättää itsensä ilman valtion tukia? Yleistä keskustelua kuunnellessa en ole enää nykyään varma suomalaisten konsensuksesta.
Suomen talous vaatii enemmän tekijöitä ja enemmän verotuloja. Verotulot tulevat yrittäjien ja yritysten tuloista sekä heidän mahdollistamista työpaikoista. Työn tekeminen pitäisi olla aina kannattavaa ja kannattavaa siitä saadaan sillä, että verotus on kohtuullista tilanteessa kuin tilanteessa. Aina pitäisi olla kannattavaa mennä töihin ja tehdä enemmän töitä. Suomi tarvitsee enemmän työn tekijöitä eikä vetelyksiä. Vaikka entinen porilainen olenkin, niin ymmärrän että verotuloja pitää kasvattaa alijäämän kuromiseksi, mutta työn verotuksen kiristäminen ei ole koskaan se oikea valinta. Mieluummin kerätään verotuloja haittaveroista, jos jossakin verotusta on pakko kiristää tässä verotuksen ihmemaassa missä pian varmaan hengittäminenkin tulee veronalaiseksi (pahoittelut ideoiden antamisesta päättäjille jo etukäteen).
Jos minä päädyn ylimääräisten töiden tekemisen lopettamiseen sivutoimisena toiminimiyrittäjänä, niin se tarkoittaa sen jälkeen sitä, että maksamani verot sen osalta putoavat nykyisistä sadoista euroista vuodessa nollaan euroon. Vaikka tekstin alkupuolella mainitsinkin joidenkin pankkien saavan nollan lisäyksellä kasvavan numeron, niin allekirjoittanut sitä ei saa. Jos sinä saat, niin suosittelen avoimesta yliopistosta matematiikan alkeiskurssia.
Tekstin kirjoittamisen päätteeksi minun tekee mieli vain siteerata erästä keihäänheittämisessä menestynyttä kaveria pienellä muunnoksella. Jätän sen nyt kuitenkin tällä kertaa kirjoittamatta.
